Tietoja tästä sivustosta, katso Impressum.

Säynätsalon historia ”Suomen punaisimpana” kuntana näkyy yhä saarten aatteellisissa voimasuhteissa.  Vaaleissa 2025 ja 2023 demarit palasivat suurimmaksi, vuoden 2022 aluevaaleissa johdossa oli ollut vasemmistoliitto.

Yhteiskuntarakenteen alamäki, ”Keski-Suomen mallikunnasta” palvelupuutteiseksi lähiöksi,  alkoi todella vasta 2006, kun kaupunki oli lakkauttanut  saarten etuja kuntaliitoksen jälkeen puolustaneen aluelautakunnan.  Siihen saakka Säynätsalon paikallishallintoa ja palveluja vuoden 1993 kuntaliitoksen  jälkeen oli pidetty koko maan tasolla esimerkillisen onnistuneina.  Hyvistä vuosista tehtiin myös akateemisia töitä, taantumisen ajasta ei ilmeisesti vielä?

Uuteen ”lähiö-Säynätsaloon” muuttaneista useimmat eivät entisiä palveluita järin kaivanne. Säynätsaloon on siirryttykin kai osittain seikkailumielellä, hieman haasteellisiin ”saariston” olosuhteisiin. ”Yhteiskunnallinen epäkohta” monille ovat kuitenkin hitaat ja tukkoiset  tieyhteydet kaupungin keskustaan. Yläasteen sulkeminen 2022 vähensi Säynätsalon mielekkyyttä lapsiperheille.

Alvar Aalto olisi tehnyt enemmänkin

Saaren teollisuutta Parviaisten jälkeen johtanut Hilmer Brommels toi saarelle arkkitehti Alvar Aallon ja junaili Aallon suunnittelemaan kunnantalon. Säynätsalolaisten suhde Aaltoon oli kaksijakoinen, porvarit ja demarit arvostivat, kommunistit häntä vierastivat.   Osa Aallon suunnitelmista, mm Akropolis-kulttuurikeskittymä, jäi toteutumatta, kun tehdasyhtiö ei enää halunnut rahoittaa ja punainen kunta karttoi kilpailijaa kukoistaville työväentaloille.

Paikallisjournalismilla ollut laatuongelmia

Säynätsalolla on kunnioitettava paikallislehtihistoria. ”Säynätsalo” 1926-1991 oli vahva paikallismedia ja Paikallislehtien liiton kautta myös Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) laatunormien piirissä. Sitä seurannut ”Säynätsalon Sanomat” jatkoi viikottaisena vuoteen 2008. Sittemmin lehti supistui ilmestymään joka toinen viikko ja  jyväskyläläisen pääasiallisesti ilmaisjakelutalon ainoana tilauslehtenä  alkoi kärsiä kaupallisuudesta. Koska kustantaja ei ollut JSN:n jäsen ilmoitusmyyntivetoiselle sisällölle ei ollut rajoitteita.  2025 lehti siirtyi paikalliseen omistukseen, ensi kerran sitten vuoden 1996.

Hanna Parviainen on tasa-arvohistoriaa, mutta myös karua työnantajalinjaa

Säynätsalolla on paikkansa maan tasa-arvohistoriassa.  Parviaisen teollisuussuvusta viimeisenä tehdasta johtanut kauppaneuvos Hanna Parviainen muistettiin pitkään hyväntekeväisyydestään, nyttemmin ollut esillä yhteinen panos elämäntoverinsa Wivi Lönnin kanssa. Sosiaalisesta asenteestaan huolimatta Hanna toisaalta kohteli työväkeä huonosti ja käytti lakkotilanteissa rikkureita. Hannan veljen Walterin muistomerkin sanat ”Rauha työlle” viittaavat kielteiseen suhtautumiseen työntekijäin järjestäytymiseen. Juurikan työväentalosaarelle omistaja-Parviaiset eivät sallineet siltaa, vaan se saatiin vasta Suomen Pankin omistusaikana.

Kirkon konservatiivinen linja ”liberaaleilla saarilla”  poikkeaa perinteestä

Saarten arvotaustaa vasten yllättävästi on Jyväskylän seurakunta Säynätsalon lähikirkossaan tarjonnut jo toistakymmentä vuotta  pääasiassa hyvin konservatiivista puhetta. Linja korostui etenkin itsenäisyyspäivien saarnoissa.  Lisäksi vanhoillisiin kuuluva Kansanlähetys on keskittänyt Keski-Suomen ”leipäsunnuntainsa”  Säynätsalon kirkonmäelle.  Hanna Parviaisen lahjoittamalla kirkolla on Suomen kirkkorakennuksista eniten tasa-arvohistoriaa. 

 SISÄLLYSLUETTELOON tästä  

Säynätsalo lännen suunnalta kesällä 1958. Tehtaan piipusta oikealle näkyy kaapelinosturin länsipään masto. Kaapelinosturi hallitsi saarten teollista maisemaprofiilia 1952-1966. Kuva: Jarmo Niinistö.